Kuihdun, tunnen olevani enää puoliksi elossa. Leijun vain täällä hahmona, henkiolentona, joka ei osaa lähteä toiseen paikkaan.
Herään aamuisin siihen kylmään tyhjään tunteeseen. Mieleni on kuin vankila. Ahdistava paikka täynnä kipua ja tuskaa. Se käskee minua tekoihin, joihin toinen osa minusta ei suostu. Kuolema, itsetuhoisuus.
Minä en enää tunne enää itseäni, kuka edes olen. Tunnen olevani niin sekaisin, pois tästä maailmasta. Asiat pyörivät ympärilläni ja en tunnistä enää mitää selkeää. Kaikki on sumuista usvaa silmissäni, korvissani. En saa mistään kiinni, kaikki tuntuu liukuvan edestäni pois. Jäljelle jää vain tyhjyyttä, pimeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti