tiistai 12. kesäkuuta 2012

Ontto kuori

Kuihdun, tunnen olevani enää puoliksi elossa. Leijun vain täällä hahmona, henkiolentona, joka ei osaa lähteä toiseen paikkaan.
  Herään aamuisin siihen kylmään tyhjään tunteeseen. Mieleni on kuin vankila. Ahdistava paikka täynnä kipua ja tuskaa. Se käskee minua tekoihin, joihin toinen osa minusta ei suostu. Kuolema, itsetuhoisuus.
  Minä en enää tunne enää itseäni, kuka edes olen. Tunnen olevani niin sekaisin, pois tästä maailmasta. Asiat pyörivät ympärilläni ja en tunnistä enää mitää selkeää. Kaikki on sumuista usvaa silmissäni, korvissani. En saa mistään kiinni, kaikki tuntuu liukuvan edestäni pois. Jäljelle jää vain tyhjyyttä, pimeyttä.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Linnut, nuo linnut jotka silmissäni nään

Mietin usein, onko ilma, jota hengitän todellista vai pistävää myrkkyä, joka yrittää tuhota mieleni, sieluni, kehoni. Minä yritän katsoa läpi sen sumuisen peiton, mutta minusta tuntuu, että olen tuhottu. En ole vain rikki, vaan pilalla. Minun sisälläni on suuret mädät arvet, jotka eivät häviä. Minua ei voi korjata.
  Haaveilen usein sinisestä taivaasta ylläni, kuinka ihanaa olisi olla yksi linnuista. Elää huolettomasti nuollen sinisen taivaan laineita, olla osa ilmaa ja tuulta. Miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos olisin syntynyt eläimeksi, joka ei ymmärrä elämän pahuutta.

  Minulla on masennus, joka on kestänyt nyt noin kymmenen vuotta Tuntuu, että olen kuollut, hädin tuskin elossa. Katsoessani peiliin näen vain ilmeettömät vieraat kasvot. Ei tunnetta, ei mitään. Pelkästään kylmää tyhjyyttä.
  Vieroksun ihmisiä, maailmaa ja kaikkea ympärillä olevaa. En voi edes haaveilla tavallisesta elämästä, kun pelkästää ihmisen kosketus saa minut voimaan pahoin. Jos joku koskettaa minua, se on minulle kuin pahoilaisen sivallus iholla. Täynnä vastenmielisyyttä, pelkoa ja ahdistusta.

  Katson maailmaa vääristynein silmin, mutta pimeys sisälläni on loputonta, en vain näe valoa edessäni, vaikka mitä olen tehnyt. Yritän, annan kaikkeni, enemmänkin kuin voimani antavat, mutta olen silti samassa pisteessä kuin kymmenen vuotta sitten.